Vuoden 2017 tavoitteen Muhkulla

Hei tyypit!
Miusta ei oo kuulunut taas kuukauteen - vaikka lupasinkin toteuttaa vuoden 2016 loppu vuoden postauksia. Noh minkäs teet, kun pitäisi tehdä jotain oleellista, muttei saa oikein mitään aikaiseksi kun väsyttää ihan pirusti kokoajan. Voin ottaa muutaman tunnin päiväunet ja jatkaa ilman ongelmia yöuniin, mutta jos en nuku silloin kun nukuttaa niin en saa unta ollenkaan... Ehdotuksia? :D

Onneksi ei tarvitse nukkua yksin kun voi nukkua Akiron kanssa ♥

Väsyneistä fiiliksistä päästäänkin pirteempään aiheeseen! Eli siis vuoden 2017 tavoitteisiin. Mie oon ollut suhteellisen motivoitunut ratsastuksen kannalta koko ajan - ihan ilman sen kummempia tavoitteita. Olen edellisen vuoden oikeastaan ihan vain nauttinut erilaisista tavoista ratsastaa ja silti ylittänyt itseni monesti. Toisaalta onhan se aika helppoa ylittää itsensä jos ei aseta mitään tavoitteita, haha!

Viime vuodelle ei ollut tavoitteita, koska poni siirtyi taivaslaitumille ja alle tuli aivan uusi tuttavuus, joten en nähnyt syytä asettaa erityisempiä tavoitteita. Tänä vuonna kuitenkin haluan asettaa selviä tavoitteita, jotta voin motivoitua enemmän ja toteuttaa intensiivisemmin asioita!

Aloitetaanpas aluksi ihan Muhkusta. Muhkun jälkeen tulen vielä myöhemmin erillisessä postauksessa käsittelemään muitakin hevosia. Eiköhän aloiteta!

Kouluratsastuksessa:

Pidän itseäni kouluratsastajana (vaikken viime vuonna osallistunut Muhkulla yhtiinkään koulukisoihin) ja haluankin kehittyä siinä hurjan paljon lisää! Nyt kun olen hieman jo oppinut miten Muhku toimii niin seuraava askel olisi sitten saada enemmän ja pidempiä pätkiä sellaista hyvää ratsastusta. Tällä hetkellä suurin este koulupuolella kehittymiselle on oma keskittymiskyvyn puute - en millään jaksaisi keskittyä itsenäisesti ratsastaessa, mutta heti kun pääsee valvovan silmän alle niin palasia loksahtelee kohdilleen! Toinen suuri ongelma on oma toispuoleisuus - minulta puuttuu oikealta puolelta kroppaa lihakset, joten ne pitäisi saada jotta ratsastuskin helpottuisi!

• Oma keskittymiskyky kuntoon!- Muista syödä, juoda ja nukkua
  - Keksi vaikka etukäteen asia minkä aijot toteuttaa! (Keksit kuitenkin aina muille vaikka kuinka paljon tekemistä, mutta kun itselle pitäisi keksiä niin pää lyö tyhjää!)
  
• Myös fyysinen kunto kohdilleen!
  - Muista käydä salilla - et voi ratsastaa kunnolla jos istunta on toisspuoleista eikä energiaa riitä täysillä ratsastamiseen kuin pieneksi hetkeksi!
  
• Valmentaudu
  - Valvovan silmän alla jaksat keskittyä
  - Ei tarvitse itse keksiä tekemistä
  - Saat suoraa palautetta ja ohjeita tulevaan!
  - Kohti laadullisesti parempia ja ajallisesti pidempikestoisia hyviä pätkiä!
  
•  Osallistu koulukisoihin
   - Aluksi ihan vain He:C-tasolla, mutta jos yhteistyö paranee paljonkin lisää niin sitten ehkä He:B-tasollekin (?)
  - B-merkin kouluosuus hyväksytysti läpi!

Esteratsastuksessa:

En pidä itseäni varsinaisesti esteratsastajana (vaikka viime vuonna tulikin kisattua enemmän esteillä kuin koulussa) niin haluan pitää esteet osana treeniämme. Minulla on paljon hahmotusongelmia esteillä - varsinkin jos on yhtään taukoa esteistä.

Einolan estekisat 60cm

• Mielikuvaharjoittelu
  - Haluan oppia käyttämään mielikuvaharjoittelua, jotten ole aina pienen tauon jälkeen ihan hukassa, koska en näe askelta.
  - Opin luottamaan siihen että kyllä se askel sieltä tulee
  
• Puomit
  - Minun pitää ruveta menemään itsenäisesti puomeja, jotta alan hahmottamaan askelia - erilaisia teitä, useampi puomi peräänjälkeen yms.
  
• Valmentautuminen
  - Haluaisin myös tietysti päästä valmentautumaan mahdollisimman paljon esteillä, että saisin sitä varmuutta hyppäämiseen ja hyppääminen helpottuisi.
  - Erilaiset estetyypit  (sarjat, innarit ym.)
  - Ehkä mahdollisesti estekorkeuden vakaannuttaminen 60cm tasolle olisi hyvä tavoite? (Vaikka olisi taukoa niin ei tuntuisi miltään aloittaa suoraan 60cm pystyesteiltä.
  - Uskaltautua useammin menemään myös 70cm korkeempia esteitä - ehkä yksi 80cm este tämän vuoden puolella?
  
• Kisaaminen
  - Mennä puhtaasti 50cm-60cm ratoja
  - Päästä kisaamaan Einolan lisäksi ainakin Vipeleellä - miksei muuallakin!
  - B-merkin esteosuus hyväksytysti läpi!

Maastoratsastuksessa:

Maastoratsastus on miulle semmoista mielenvirkistystä - ei haittaa vaikka ajatukset pyörii jossain toisaalla. Kuten osa saattaa muistaa niin miulla on tosiaan ollut jonkin sortin maastokammo tässä menneillä vuosilla, mutta viime vuoden aikana sain aika hyvin kammon kuriin. Tavoitteena olisi siis ylläpitää maasto kivana paikkana.

• Käy erilaisissa maastoissa
  - Ratsasta isommilla teillä, polkuja pitkin, ylä- ja alamäkiä, ehkä uita?
• Mene eri tavoilla
  - Mene kaksistaan ja isommassa porukassa - yksin ei tarvitse mennä
  - Mene satulalla ja ilman
• Mene eri askellajeja
  - käyntiä (ohjat kädessä, pitkin ohjin, satulalla, satulatta)
  - ravia (satulalla pidempiäkin pätkiä ja pieniä pätkiä satulattakin)
  - Laukkaa (pari askelta ja vähitellen hieman pidempiä pätkiä)

Kilparatsastuksessa:

Kuva vuodelta 2015. Kuvassa Muhku omistajineen.

Kuten aiemmin postauksessa on tullut ilmi niin pyrin tänä vuonna asettamaan selkeät tavoitteet ja kilparatsastuskin on osa tätä tavoitetta. Pääasiassa tavoite kilparatsastuksessa on saada hyviä ratoja alle - niin koulu- kuin estepuolellakin.

• Rutiinia
  - Kilpailutilanteet itsessään ovat minulle tuttuja, joten minulla ei ole erityisempiä kilpailupelkoja, pikemminkin jännittää liian vähän jolloin en keskity.
  -Rutiinilla tässä tilanteessa tarkoitankin sitä, että asiat olisivat niin automatisoituneita, että osaisin reagoida myös odottamattomiin asioihin - kuten laukan vaihtoihin esteiden välissä O:)
  - Tarvitsen rutiinia jotta kilpailusuorituksista tulisi mahdollisimman siistejä ja kehittyisin.
• B-merkki
  - Tavoitteenani tälle vuodelle on saada suoritettua b-merkki. Esteosuus on se joka epäilyttää, mutta olen päättänyt että haluan suorittaa b-merkin ja niin aion tehdä!

Muuten:

Kaikkien näiden tavoitteiden lisäksi jäljellä on kuitenkin vielä kaikista tärkein ja toteuttamisen arvoisin tavoite: NAUTI, PIDÄ HAUSKAA JA HAASTA ITSEÄSI! Treenaa täysillä kun siltä tuntuu ja hömpsyttele rennosti ilman satulaa jos se on sen hetken tunne! Jos joku ratsastuksen osa-alue muuttuu epämiellyttäväksi, lopeta ja jatka uudelleen kun siltä tuntuu. Mihinkään ei ole kiire, ei ole pakko toteuttaa mitään - älä yritä juosta pää kolmantena jalkana toteuttamassa asioita asioiden perään pelkän toteuttamisen ilossa - mutta muista ettei mikään kestä ikuisesti - elä hetkessä, arvosta sitä mitä sinulla on juuri nyt!

Eipäs tässä tällä kertaa enempää tavoitteita! Seuraava postaus saattaapi olla joko viime vuoden loppu kuukausien kuulumisia, tavoitepostaus muiden hevosten kanssa tai jotain aivan muuta! Sen näkee sitten! ;)

Minkäs laisia tavoitteita teillä on tälle vuodelle?

HEIPPA!

Huhtikuun huhkimiset!

Keskiviikkona 6.4.2016 L hyppäsi Muhkulla, jonka jälkeen treenasin hetken harjoitusravia ja tein loppuverkan. Oli ponissa kyllä eteenpäinpyrkimysta ja ai että kuinka tuntui vatsalihaksissa harkkaravissa istuminen! (Y)

liehuletti vielä...

Lauantaina 9.4.2016 tuli tehtyä kahelle karvaturvalle sykeröt aluekoulukisoihin!
Joonas vaikeutti elämääni venyttämällä pitkää kaulaansa etsiessä maasta heinää, mutta nutturoista tuli mielestäni oikein siistit & olen tyytyväinen niihin ☺

Muhkun mission taas oli ravistella, kun letti oli lopuillaan ilman kuminauhaa ja halata miuta, jonka jälkeen yrittää kampata miut tuolilta :D Muhkunkin letit onnistuivat ihan ok ja näyttivät ihan kelvollisilta - ainakin kaukanta katsottuna - vaikka paksun harja letittäminen tuottikin tuskaa!
Oli muuten selkä ja jalat kipeet letittämisoperaation jälkeen (seisomisesta ja varpaillaolosta) !

Tiistaina 12.4.2016 Osallistuin pitkästä aikaa Miilan estevalmennukseen (viimeeksi hyppäsin viime vuonna...) ja hyppäsin ekaa kertaa Muhkulla! Ai että sillä on ihana hypätä! ♥

Valkka onnistui todella kivasti ja tykkäsin kovin! ♥ Pääsin hyppyihin mukaan ja hypättiin kivoja erilaisia esteitä.☺ Hyppäsin jopa sarjaa (joiden hyppäämistä välttelen), okserin (jollaisen olen hypännyt viimeeksi kesällä) ja portin (mikä on kivan näköinen vaikka sinänsä ihan normi este onkin).

Suurin este taisi olla n.60cm okseri. 60cm on mielestäni aika hyvä korkeimmaksi esteeksi, kun ottaa huomioon sen, että a.) hyppäsin ekaa kertaa tänä vuonna b.) hyppäsin ekaa kertaa Muhkulla c.) hyppäsin viime vuonna vain kerran korkeampaa kuin 60cm (eli yhden 70cm esteen)

videokaappaus

Muhku hyppäsi kaiken hienosti niin ei mitään ongelmaa! :3 Muhkulla oli niin kiva mennä - selkeät askeleet ja mukavat hypyt - että pitää päästä hyppäämään hänellä joskus uudestaankin! ♥

Keskiviikkona 13.4.2016 menin Muhkulla askellajit läpi + hieman harkkaravia ilman jalustimia (en voinut jalustimilla mennä, kun hiersi pohkeeseen -kiitos concersien... ) musiikin soidessa taustalla, jonka lisäksi taluttelin loppukäynnit pihalla :) On se Muhku vaan kiva poni ♥
Seuraavaksi menin Eppulilla. Kävelin ja ravailin hetken, kunnes totesin että nyt hiertää pahasti, joten menin sitten maastakäsittelyä lopun aikaa.Eppunenkin on oikein kiva, mutta tuntuuhan Eppu tosi korkeelta ja kapeelta muhkun jälkeen. Aksukin käyttäytyi muuten hyvin, mutta ei antanut minun ratsastaa tyynessä hiljasuudessa...

Keskiviikkona myös kuvailtiin Mirkan kanssa Akiroa pellolla ja myöhemmin illalla meidän uusi koiramme Lily saapui. Pitää kyllä ehdottomasti päästä kuvailemaan uudestaan tuonne pellolle! Koirien ja ponin kanssa! P.S. Lily on kotiutunut oikein hyvin!

Akiro ♥

Kävin lauantaina 16.4.2016 Mirkan ja Epun kanssa tunnin maastollaa Muhkulla :3 Emmie vaan käsitä sitä, ettei poni tee mitään vaikka on esimerkiksi roskia maassa, tukkikasa tien vierellä, värikkäitä liikennemerkkejä ja kävelijöitä, pyöräilijöitä, autoilijoita sekä mopoilijoita tiellä!
Ihana kiltti Muhku! ♥ Suurin osa maastosta meni ihan rennosti (enkä edes hahmottanut missä ollaan) vaikka ajoittain ahdistikin. Oli muuten vähän hassua mennä jyrkähköä ylämäkeä koulujalustimilla (hups!) :D Kiitos Mirkka kun otit meijät mukaan!

Mirkan ottama kuva, kiitos siitä! Muhkulla vasta vähän aikaa sitten leikattu pystäri :3
 P.S. huomatkaa hehkeät aurinkolasit kypärän päällä :D

Sunnuntaina 17.4.2016 käytiin siskon kanssa n. puolen tunnin maastossa. Tuuli oli mielestäni hyvin ahdistavaa, mutta Muhku vaikutti ihan tyytyväiseltä - päristelikin useasti. Tämä maastokerta oli siis ahdistavampi kuin edelliskerta, mutta silti ihan okei. Toitotan vieläkin samaa kuin aiemminkin: pitäisi vaan jo uskoa, että Muhku on kiltti eikä hölmöile mitään!

puhelimesta videokaappaus :D

Maanantaina 18.02.2016 Muhku lähti takaisin yksitystallille. Oli tosi outo fiilis illalla tarkistaa, että kaikkien karsinoiden ovet ovat kiinni, kun Muhkun karsina oli tyhjä...

Samana päivänä kuvailin koiria pihalla. Kuvassa Lily :)

Tiistaina 19.02.2016 osallistuin Muhkulla Miilan estevalkkaan. Mervi oli mennyt yhden estevalkan jo ennen minua, niin minulla oli hyvin verkattu poni alla.
Nyt oli jo enemmän haastetta teissä, kun piti tulla esteitä kaaren jälkeen. Mentiin keskihalkaisijalla sijaitsevia esteitä & vaihdettiin tarvittaessa laukka.
Hieno poni hyppää kaiken ja vaihtaa laukatkin esteillä, jolloin itse ei tarvitse kuin nauttia kyydistä & yrittää myödätä järkevästi :D Muhku poni! ♥

Miun esteistunta nyt on mitä on (jalat seilailee missä sattuu ja käsiä en pysty kaulasta irrottamaan), mutta Muhku onneksi antaa sen anteeksi :D Miilan pyytämä ööö... ohjastava ohjasote eiku... kuitenkin mikälie olikaan  johtava ohja, ei meinannut oikein mahtua Katan pikku päähän, kun Katan kädet nojaavat ponin kaulaan niin eihän Kata voi samalla laittaa kättä sivulle :'----------D

Ainut mikä ei ollut kivaa oli se, että alkuverkan jälkeen vasen jalka puutui & sen jälkeen jalustin painoi nilkkaa - enemmän tai vähemmän - mutta piikku vikoja! ;) (Löysät nilkat ei oo tehty estejalustimia ja kieppejä varten) Loppuverkaksi pidensinkin jalustimia reilusti, jolloin ei sattunut enää.

Kiitos Miila valkasta & Mervi ponista sekä kuvaamisesta! ♥

P.S. Älkää huoliko ei miusta silti esteratsastajaa tule vaikka parissa valmennuksessa kävinkin ;) Tosin ainakin kerran pitää vielä hypätä, jos vaikka saisin nuo omat jalat vähän järkevämmiksi... toisaalta sen korjaamiseen voi mennä aikaa & miulle riittää, että esteet ovat mielenvirkistyksenä silloin tällöin - pysyypähän helppona, ilman kummempia tavoitteita tai istunnan korjausoperaatioita! :D Yksinkertaista ja helppoa sen olla pitää! ;)

Ei miun huhtikuusta sen enempää! Miten teidän huhtikuunne meni? :)

HEIPPA!

2. LUUKKU: Minä esteratsastajana 2/2

MINÄ ESTERATSASTAJANA 2/2 : Syvällisempää pohdintaa siitä, MILLAINEN esteratsastaja minä olen

|Esimerkit Saarasta.|

Itse en pidä itseäni millään tavalla hyvänä esteratsastajana, jonka takia ihmettelen, kun mm. ratsastuksenopettajani mukaan minulla on hyvä hyppytyyli...

Kesä 2012, Vodi

Esteratsastajana olen aika arka. En tykkää yhtään mennä korkeampia esteitä tai tiukkoja teitä. Erikoisesteissä en näe ongelmaa, mutta sarjat ja innarit ovat ihan hirveitä. Okseritkin ovat aika hankalia, kun hyppy pitenee. "Hahmottamista auttavat" ponnistuspuomit vain häritisevät, joten mielummin menen ilman niitä.

Kesä 2012, porttieste?

joulukuu 2012, okseri

Olen todella huono näkemään etäisyyksiä, ponnistuspaikkaa ja sitä aikooko poni hypätä vai ei. Minulla on yleensä ollut onni matkassa ja hypyt ovat onnistuneet. En oikeastaan muista kuin kerran tiputtaneeni puomin (, joka sekin oli 60-70cm kisoissa muurin päällä...) ja kolme kertaa tippuneeni esteellä (1xMimmillä & 2x Saaralla) , joista kaksi oli juuri innarilta... Niistä mainitsin jo edellisessä postauksessa, joten ei niistä sen enempään.

Näistä kisoista (60-70cm)  muurieste tippui, jonka takia tuli 4vp. Ei ole kuvassa oleva este.

Sen lisäksi, että olen arka, enkä hahmota esteitä ollenkaan olen kuitenkin päättäväinen ratsastaja. Haluan, että poni menee juuri sitä vauhtia ja siitä kohtaa mistä mie haluan. Mikä tosin on hieman ristiriitaista, kun en kuitenkaan näe onko vauhti sopiva ja mistä kohtaa poni ponnistaa... Mutta, kuten aiemmin mainitsin, niin yleensä hypyt ovat silti onnistuneet hyvin.  Osittain siitä on ehkä ihan hyötyä, kun en näe milloin poni aikoo hypätä, niin ainakin odotan kunnes poni itse hyppää enkä mene itse hypyn edelle (?).

talvi 2012

Kun kuvaan hyppääviä ratsukoita yleensä myös näen askeleet ja hyppypaikan, mikä helpottaa kuvien ottamista huimasti.Tosin en näe hyppypaikkaa, jos askeleet eivät istu, jolloin yritän vain räpsäistä jokun kuvan. On hieman outoa, että näen askeleet ja hyppypaikan, jos kuvaan, mutten jos itse hyppään... Vauhti varmaan vaikuttaa?

Kuvassa esiintyy Tara ja Saara. Hyppykuvassa näin ponin askeleen ja hyppypaikan, toisin kuin kieltokuvassa en nähnyt.

Hypätessä ajattelen vain ponin ohjaamista esteelle, jonka jälkeen tulee hyppy, jota en sen enempää ajattele. Lähestyn estettä kevyessä istunnassa, jonka jälkeen pari askelta ennen estettä, istun tiiviisti satulaan ja odotan hyppyä. Hyppy tulee, jonka jälkeen menee hetki, että näen mihin olen menossa ja sitten jatkuu. Mukautumiseni esteillä on muuten ihan ok, mutta jos poni tekee jotain asiaan kuulumatonta (= kieltää) en pysy selässä. Hyppäämisessä olisi paljon kehitettävää mm. käsien asennossa ja mukautumisen suuruudessa, mutta näin vähällä esteiden hyppäämisellä se ei taida oikein onnistua.

edellisessä postauksessa jo ollut kuva, jossa näkyy tilanne vuonna 2010 ja 2014.
Istunta hieman parempi, mutta este pienempi.

Nykyään en enää kisaa tai ylipäätään hypi miltei ollenkaan, koska huimaa ja silmät sumenevat. Voin silti hypätä vähän, mieluiten yksittäisiä helppoja esteitä, yksinkertaisilla lähestymisillä. Huimaus tulee siis vauhdista, käännöksistä ja hypystä (ylös ja alas). Kouluratsastuksessakin tätä esiintyy, mutta paljon paljon harvemmin ja vain jos menen kovaa ympyrällä suht pitkään.

2012 ?

Eli olen mukavuuden haluinen ja arka "esteratsastaja", joka hyppää pieniä esteitä pari kertaa vuodessa (, jos edes sitäkään) En osaisi koskaan kuvitella hyppääväni enään edes 5 esteen rataa tai yksittäisiä 60-70cm esteitä! Saatikka sitten kisata vielä esteillä! Vaikka kyllähän minä kerran olen hypännyt tunnilla yksittäisenä 80cm, useammin ratana 60cm & 70cm ja kisoissa 60-70cm, mutta enää ei onnistuisi. Ehkä sitten joskus vielä?

Vasemmalla Tara & 90cm este ja oikealla mie ja noh... puolikas este :D
Tara on harrastanut ratsastusta n. vuoden vähemmän kuin mie, mutta (kuten huomaatte) hän on selkeästi tavoitteellisempi esteillä kuin minä ja tykkää hypätä isoja esteitä, toisin kuin mie :)

Ehkä sitä pitäisi tänä vuonna hypätä vielä kerran, niin huomaisi ainakin miten on istunta muuttunut kesästä :P. Mutta kuten edellisessä luukussa jo mainitsin, niin saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan! (;

Haastan SINUT tekemään "Minä esteratsastajana 2/2" - postauksen, jossa kerrot millainen esteratsastaja SIE olet, ja linkittämään valmiin tuotoksesi tämän postauksen kommentteihin! Tai sitten voit kertoa sen hieman lyhyemmin suoraan kommenttiboksiin! Kuitenkin niin, että mie pääsen lukemaan sen ;)

P.S. Ehdotelkaa erilaisia postauksia joulukalenteriin! Kiitos ♥

HUOMISEEN LUUKKUUN!

1. LUUKKU : Minä esteratsastajana 1/2

MINÄ ESTERATSASTAJANA 1/2 :Historiaa minusta esteratsastajana

Kehitystä vai ei... Miten tässä näin pääsi käymään? (2010-2014)

Aloitin hyppäämisen (ja ylipäätään ratsastuksen) kaverini Nean shetlanninponilla Ofella. En muista tarkkaa vuotta, milloin aloitin hyppäämisen, mutta se tapahtui ratsastuksen alkuvuosina eli joskus 2007-2009 aikoihin varmaan. Olin silloin siis n. 10-12 - vuotias.

mie ja Ofe ♥

Aloittaessani hyppäämisen ensimmäinen ongelma oli se, että saan ponin ohjattua esteelle JA pääsen mukaan hyppyyn. Simple? Not to me :D Kyllä mie varmaan pari kertaa kyydissäkin pysyin ;)

Muistan ainakin kerran, kun oltiin todella iloisia, kun pysyin kyydissä :D Muistan myös sen, kun olin laukkaamassa esteelle ja Ofe lähteekin lumikasaan ja mie jään jumiin lumeen ja Ofe jatkaa matkaa... hups :D Vaikka Ofelta tulikin useasti tiputtua, ainoastaan kerran sattui hieman pahemmin. Oltiin tulossa maastoestettä (risuristikkoa) kotia kohti ja Ofe säikähti jotakin ja lähti vetämään asfalttia kohti, mutta onneksi sain ohjattua lumi-heinäkasaan. Ilmat meni pihalle ja heinä-lumikasan alla olikin jäätä... Sattui, muttei onneksi sen käynyt sen pahemmin.

tää oli ainut hyppykuva minkä löysin alkuvuosista :) © Nea

VUOSI 2010

Ofen ratsastamisen ohella aloitin vuonna 2010 myös ratsastuksen Vipelentallilla ja samana kesänä pääsin jopa hyppäämään. Kuka arvaa kenellä hyppäsin ensimmäisenä Vipskussa? Ylläri pylläri Saaralla tietenkin! Menin pieniä esteitä ravissa ja laukassa. Hyppäsin myös mm. Ilolla (RIP).

2010

Ensimmäisiä hyppyjä Saaralla (kesä 2010) 

Saara, kesä 2010

Ilo 2010

VUOSI 2011

Vuonna 2011 jatkoin hyppäämistä myös muillakin hevosilla Saaran ja Ofen lisäksi. Hyppäsin mm. Mimmillä. Jopa kerran tipuin Mimmiltä innarilta, kun Mimmi ei aluksi aikonut hypätä, mutta hyppäsi sittenkin... Siitä on hieno videokin, jossa serkkuni sanoo ennen hyppyä, että antakaa, kun Kata näyttää mallia :D

Ofe, kesä 2011

Saara, kevät 2011

kisätreenejä Mimmillä, kesä 2011

Osallistuin jopa estekisoihinkin vuonna 2011! Saaralla ja Mimmillä ristikkoluokkaa. Mimmillä 4 virhepistettä, ensimmäisen esteen ohituksesta, Saaralla toisesta puhdasrata, mutta toisesta hylätty satulasta suistumisen vuoksi.

VUOSI 2012

Vuonna 2012 Vipeleessä oli estepainoitteinen ratsastusopettaja, joten tuli hypättyä paljon erilaisia esteitä kaikkine pelokkeineen. Esteiden hyppääminen rupesi olemaan kivaa. Hyppäsin Vipeleellä Saaran lisäksi mm. Mossella, Vodilla ja Esterillä. Nyt, kun hyppättiin useammin, niin myös estekorkeudet nousivat vähitellen. Hyppäsin myös kyseisenä vuonna korkeusennätykseni Suomenhevosruuna Mooserilla. Esteen korkeus oli 80cm ja se on vieläkin korkein hyppäämäni este (ei ole kuva materiaalia, vain video). Saaralla korkein hyppäämäni este oli 70cm.

Saaralla esteitä kesällä 2012

Laikukas poni on Vodi, ruskea suokki on Mosse ja vaalea hevonen on Esteri (2012)

Kisasin myös Saaralla aika paljon esteillä(kin) ja ansaitiin sopivasti ruusukkeita. Suurimmaksi osaksi menin n.60cm luokissa, mutta menin kerran myös 60-70cm luokan.

eka kuva 60-70cm kisoista, toka kuva 60cm kisoista ja viimeinen vuoden viimeisistä kisoista (C-merkin esteosuudesta)

 Hyppääminen oli kivaa. Sain ylitettyä itseni hypätessäni korkeusennätykseni ja osallistumalla 60-70cm luokkaan. Voitin jopa kerran!
 Valitettavasti taustalla oli pientä huimaamista, varsinkin ratoja ratsastaessa ja ongelmia esteiden hahmottamisessa, mutten antanut sen paljoa haitata... Kunnes yhdellä estetunnilla hypättiin n. 70cm esteitä ja silmissä rupesi sumenemaan niin pahasti, etten nähnyt miltein mitään innarille tultaessa, ja poni huomasi tilaisuutensa tulleen ja kielsi sarjaesteen keskellä, jolloin mie lensin esteen yli voltilla selälleen esteen toiselle puolelle. Jatkoin tuntia normaalisti jatkaen hyppäämistä, kunnes tapahtui sama sumentuminen pystyesteellä, jolloin tulin taas alas... Loppu tunti meni hyvin, hyppäsin pari estettä vielä, jonka jälkeen lopetin hyppäämisen. Silloin tajusin, ettei tuo silmien sumeneminen ole kauhean turvallista hypättäessä, joten vähensin esteiden hyppäämistä ja lopetin kisaamisen C-merkin estekokeeseen, jonka voitin. Voittamiseen on hyvä lopettaa, vai mitä? Jatkoin siis tunneilla hyppäämistä aina välillä, mutta en ole sen koommin kisannut esteillä.

VUOSI 2013

Vuonna 2013 hyppäsin tasan kaksi kertaa. Kesällä leirillä puomitunnilla hypättiin yksi este, jonka jälkeen hyppäsin siskon pitämällä tunnilla pieniä esteitä, joista isoin oli n.60cm. Hyppääminen ihan kivaa vaihtelua, mutta ei yhtään isompia esteitä tai hankalia teitä, kiitos. Se 60cm este lähestyttäessä näytti todella isolta, mutta tunnin jälkeen maasta katsottuna ei se ollutkaan niin iso.

Kesäleirin pikkueste

 VUOSI 2014

Tähän asti olen hypännyt kerran kesällä. Hyppäsin olevinaan esteen pari kertaa. Jälkikäteen katsottuna este on todella säälittävän kokoinen ja huomaa kuinka taso on laskenut. Mutta hyppääminen oli silti kivaa, vaikka olihan se todella hassua hypätä pitkästä aikaa.

 Aika ajoin miun tekisi mieli mennä hyppäämään, mutta sitten en kuitenkaan saa aikaiseksi ilmottautua estetunnille/ hypätä vaparilla. Viime perjantaina menin tunnilla puomeja ja hymy nousi huulille, kun poni otti isompia askelia ravi-laukkapuomeille, tuli ihan estetunnit mieleen. Tänä vuonna saatan joku päivä vielä hypätä, jotain pientä, tai sitten se jää ensi vuoteen... Sen näkee sitten!

VUOSI 2015

Vuosi 2015 on vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta toivon, että hyppäisin ensivuonna ehkä hieman enemmän kuin tänä vuonna... Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Eihän sitä tiedä vaikka hyppäisin ensi vuonna taas 70cm kisoissa! Maybe not... :D

Yleisesti menneistä vuosista:

Paljon on tapahtunut ja paljon olen muuttunut esteratsastajana! Suurin muutos tapahtui vuonna 2012, niin positiivisessa, kuin negatiivisessa. Hieman harmittaa esteiden jääminen pois, mutta ilman sitä en olisi tässä vaiheessa kouluratsastajana, vai olisinko?

Tässä tiivistys neljästä kuluneesta vuodesta esteiden kannalta!

Lopuksi vielä haastan SINUT, tekemään tälläisen postauksen "Minä esteratsastajana 1/2", jossa kerrot historiasi esteratsastajana! Voit tehdä tämän vaikka olisit kouluratsastaja, mutta jos et ole koskaan hypännyt yhtäkään estettä voit toki soveltaa :D
P.S. Linkitä oma "Minä esteratsastajana 1/2" postauksesi tämän postauksen kommentteihin, niin minä pääsen lukemaan sen! :) Tai sitten kerro kommentiin ihan lyhyesti, oma esteratsastushistoriasi!

HUOMISEEN LUUKKUUN!