8.1.16

Last months - hyvästi rakas! ♥


Syyskuu 2015
En ollut käynyt tallilla muutamaan viikkoon, koska YO-kirjoitukset ja kokeet pitivät minut kiireisenä. Sitten kun menin tallille Saaralla ei ollut kaikki ok, ja päätettiin antaa ponille lomaa ja kuntouttaa. Poni siis ontui vasenta takajalkaansa eikä aluksi suostunut antaa hoitaa sitä - vaan yritti potkia. Saimme ponille lääkettä ja ponin kuntoittaminen alkoi. Paljon hoitamista, yhdessäoloa ja hieman kävelyä metsässä - ponin mukaan - ja jalkojen hoitoa. Poni selkeästi nautti hoitavana olosta, kun sai samalla syödä heinää. Ainoastaan aineen laitto jalkoihin oli inhottavaa. Maastostakin poni tykkäsi, koska sielläkin oli syötävää -ah niin ihania havupuita ja varpuja ♥. Ainoastaan takanta tulevat ihmiset ja hevoset järkyttivät pari kertaa pientä ponipalleroa - varsinkin jos ihminen pyöräili!


Lokakuu 2015
Poni alkoi olla jo parempi, eikä enää ontunut ravissa. Jatkettiin kuntouttamista jo toivokkaammin mielin.Tallinomistaja sanoi että pitää katsoa nyt kestääkö poni käyttöä vai ei (Ei ole järkeä pitää ponia tallissa, jos se ei pysty menemään tunteja). Kävin siis pari kertaa ponilla ratsastamassa. Menin vain hetken - suurin osa käyntiä ja pari ravipätkää suoralla. Poni meni hyvin -käynti ja ravi olivat puhtaita (en laukannut), oikealla puolella maneesia ravi oli huonompaa. Jatkoin ponin taluttelemista metsässä ja jalan hoitamista, lisäksi otettiin poni pari kertaa lasten tunnille kävelemään ja kokeilemaan hieman ravia. ( En halunnut itse ravata ellei joku näkisi meneekö poni varmasti puhtaasti.)
Joulukuun puolella kokeiltiin ravaako poni puhtaasti ratsastaja selässään... Valitettavasti poni oli ep. , joten palattiin pelkkään maastakäsin kävelyttämiseen.

Marraskuu 2015

Joulukuu 2015


Maanantaina 07.12.2015 olin äidinkielentunnilla ja sovittiin juuri ryhmätyössä, että analysoidaan Johanna Kurkelan kappale kuolevainen (>tämä<) ja sitten sain tallin omistajalta viestin... viestin joka romahdutti maailmani... Viestissä kerrottiin että Saara vietäisiin lopetettavaksi huomenna...
Loppu koulupäivä meni sokissa itkua pidätellen (mitä kukaan koulukavereista ei edes huomannut). Koulun loputtua kiirehdin tallille Saaran luokse. Syötin ponille leipää ja hetken vain silittelin. Puunasin ponin oikein kunnolla (kuten melkein aina), saatoin käydä kävelyttämässä. Lähdin illalla kotiin toivoen, että kerkeäisin näkemään ponin vielä seuraavana päivänä - viimeisen kerran- ja hyvästellä! ♥ Johanna Kurkela - Oothan tässä vielä huomenna (>linkki<) Sovittiin Taran kanssa että hän tulee seuraavana päivänä henkiseksi tueksi tallille.


Ihania ystäviä ♥


Tiistaina 08.12.2015 tulin koulusta suoraan tallille. Menin ponin tarhan luokse, poni hirnui - kuten melkein aina - jätin ponin syömään päiväheiniään siksi aikaa, kun menin laittamaan omat kamani talliin ja hakemaan ponin harjat valmiiksi. Sitten hain ponin tarhasta ja vein sen lempiasiansa pariin. Käveltiin  siis "tallitielle" (ei autoja, mutta siitä pääsee autotielle --> metsään) ja annoin ponin syödä kanervoita & havupuita, poni selkeästi nautti ♥ Sitten vein ponin karsinaansa juomaan vettä. 




Juomatauon jälkeen laitoin ponin heinäkärrien kanssa käytävälle ja puunasin ponin kunnolla - korvista häntään. Puunaamisen jälkeen poni pääsi takaisin karsinaansa ja otin siltä riimun pois päästä ja vain silitin ja tunnustelin ponin harjaa, turkkia ja häntää - että muistaisin miltä ne tuntuvat. Halailin ponia - olin hyvin surullinen, mutten pystynyt lopettaa hymyilyä, koska olin samaan aikaan todella onnellinen että olin juuri nyt rakkaan ponini luona. Joissain vaiheessa minulle alkoi tulemaan kylmä, joten laitoin ponillekin loimen.

© Hanna K


Sitten valmentajani uusi hevonen tuli talliin eli oli ponin vuoro nousta hevosautoon. Halasin Saaraa, jonka jälkeen otin ponilta loimen pois samalla, kun omistaja vaihtoi riimun ja selitti jotain jostain narusta - mutten halunnut edes kuulla mitä. Tallinomistaja rupesi viemään ponia hevosautoon - suoristin ponin harjan. Poni meni autoon - pystyin vielä olemaan itkemättä - sitten tallinomistaja halasi minua - en pystynyt enää olemaan itkemättä. Myös estevalmentaja ja Tara halasivat minua. Hevosauto ei lähtenyt vielä, joten kerettiin Taran kanssa hieman jutella. Sitten hevosauto lähti ja sanoin ajatuksissani "hyvästi rakas ♥", Juteltiin Taran kanssa vielä hetki - olo parani hieman. En voinut jäädä talliin pidemmäski aikaa, joten Tara heitti minut kotiin.



Don't be sad because it's over be happy because it happened (- Dr Seuss) ♥ 

Xaras R.I.P. 17.05.1997-08.12.2015 ♥


Tämän postauksen tekeminen oli hyvin vaikeaa -vaikka on kulunut jo kuukausi - koska tapahtumien kertaaminen kirjoittamisen ohella nosti tunteet pintaan...Postaus rakkaan ponin muistolle tulee kunhan saan tarpeeksi voimia tehdäkseni ensin muistovideon... Haluaisiko joku muu tehdä sen minulle?

Oletteko työ joutuneet luopumaan jostain teille rakkaasta lähiaikoina? Onko pahin suru helpottanut vai onko surutyö vielä kesken? Linkkailkaa muistopostauksia/-videoita! Kiitos ♥

4 kommenttia:

  1. Eikä! voi ei! tää toi sen kamalan päivän kun pääsin tietämätäni lempihevoseni selkään viimeisen kerran. Mun kohdalla suru on... ajoittain se on helpompompaa, hunoimpina päivinä, vaikeampaa kestää. anteeksi jos tuli hieman sekava. mut tässä on mun muistopostaus Karkista.

    http://jennynkisajaratsastusblogi.blogspot.fi/2015/05/ja-lohtu-on-mulle-etta-siella-on-kaikki.html

    VastaaPoista
  2. Rakkaan hevosystävän menettäminen on varmasti hirveää :,( Vaikka en ponia tunne tai blogiasi ole ennen lukenut, tätä lukiessa aloin itkemään. Tosi paljon voimia <3

    VastaaPoista

Uskaltakaa kommentoida emmie purematta niele! (;

Tekijänoikeuslain mukaan täältä EI saa kopioida mitään! Kiitos :3