18. LUUKKU: Miksi en maastoile?

Olen maastoillut siitä asti, kun alotin Ofella ratsastuksen. Ratsastin Ofella pihalla ja polkuja pitkin metsässä. Pihalla oli kiva ratsastaa, kun taas metsässä oli ahdasta. Miulla ei valitettavasti ole alkuajoilta mitään maastokuvia.

vuosi 2010, kun ollaan tulossa Ofen kanssa kentältä tietäpitkin takaisin kotiin.

 Vuonna 2010, kun aloitin ratsastamisen Vipeleellä kävin myös maastossa. Vipeleellä on todella hyvät puitteet maastoiluun. Metsää on vaikka muille jakaa ja uittamaankin pääsee. Tosin silloin poni ei tykännyt vedestä, joten rantamaastollakaan en päässyt sillä uimaan (nykyään tykkää ja on kesäisin uitoissa mukana). Omalta osaltani mentiin erilaisia polkuja pitkin ahtaista paikoista ja melkein joka kerta maaston aikana Saara lähti käsistä (vaikka olisi ollut taluttaja) , joten siitä ei ole jäänyt hirveän kivoja muistoja... Paras maastomuistoni on, kun pääsin vuonna 2010 uittamaan Mooseria (ilman satulaa) ♥ Valitettavasti tämäkin päättyi huonosti, kun paluumatkalla Saara tallasi ampiaispesään...

Rantamaasto Saaralla 2010

Rantamaasto 2010

maasto 2011... Ahdistava polku

Myöhemmin, kun kävin maastossa olin aina siskoni yms. kanssa ja hyö aina halusi mennä kovaa, joten mentiin aina valkaman mäki niin lujaa kuin ratsuista lähtee... Itse en yhtään tykkää tästäkään, kun poni ei ole minkään laisessa hallinnassa ja sitten vielä pitäisi saada se pysähtymään mäen päällä ennen kuin se törmää muihin tai rupeaa potkimaan... DISLIKE! Enhän minä koskaan valkamäenmäessä ole tippunut, mutta silti en tykkää siitä yhtään.

Talvella on hieman kivempi mennä maastoon, koska silloin tuntuu, että pudotus on ainakin pehmeämpi ? :D Miulla on aika hyvä ideologia... hehheh...

Tosiaan myöhemmillä vuosilla olen käynyt paljon harvemmin maastossa ja pysynyt selässä, mutta en silti tykkää siitä. Vipeleessä olen maastoillut Saaran lisäksi vain kahdella hevosella. Kerran talvi maastossa Parpilla (josta kuva alhaalla), joka oli ihana pullukka suokkitamma, joka hädin tuskin jaksoi juosta valkamanmäkeä ylös ♥ Ihana :3 Olen myös mennyt suokkiruuna Mossella, mutta en nyt virallisesti maastossa, vaan kävellyt tietä pitkin talutuspaikalle.

Toissavuoden kesällä kävin kerran Yyterissä rantamaastossa pienellä Sissi- ponilla. Maasto oli kiva, käveltiin paljon avarassa paikassa, otettiin myös ravia ja laukkaa. Ravi ja laukka tosin tuntuivat aika ilkeiltä, kun olin juuri kaatunut tallimatkalla skootterillani ja polven kohdalle ratsastushousujen sisään oli jäänyt kivi hiertämään (, joka huomattiin vasta surffikeskuksella...), joten kevytistunta oli tuskaa. Rannalla ravattiin ja laukattiin rivistössä ? vai olikohan jono... en ole enään varma :D Silloin yritettiin mennä hallitusti hiljaa, kun polveen sattui, muta tuntui taas hetken laukatessa siltä, että poni lähtee käsistä... Mutta selässä pysyttiin ;)

Tänä vuonna olen käynyt kaksi kertaa maastossa, enkä usko, että tulen tänä vuonna enään menemäänkään. Ollessamme Kanarialla käytiin siskoni kanssa kahden tunnin maastossa. Maasto oli aika mielenkiintoinen. Oli tietä, avaraa tasaista/kivistä hiekkajuttua, ylä ja alamäkiä! Todella vaihteleva maasto, mutta mikä parasta : EI AHDISTAVAA POLKUA PUIDEN VÄLISTÄ TIHEÄSSÄ METSÄSSÄ! :) Mentiin paljon käyntiä, hieman ravia ja kaksi laukkapätkää, eli juuri sopivasti. Vaikka taas oli sen laukan kanssa hieman ongelmia, kun muut (sisko ja tallinomistajien tytär) kääntyivätkin, mutta myö ei :D Muut näkyivät kokoajan, mutta kaktuksien takia piti hetki laukata yksistään, että pääsee kääntymään muiden luokse. hehheh

Kanarialla maastossa 2014

Kanarialla maastossa 2014

Tämän vuoden viimeinen maastoni oli, kun odotettiin Epun omistajan kanssa, että valmennus loppuu, niin hän haki riimun narun ja talutti meidät maastoon. Käveltiin ainoastaan (vai otettiinkohan myö pikku pätkä ravia tiellä?) . Mentiin metsässä ja tiellä. Ylitettiin jopa joku puunrunko. Ihan okei.

Esteri ja kävelymaasto 2014

Eli siis en maastoile, koska maasto on ahdistava paikka varsinkin metsä kaikkine metsäpolkuineen. En myöskään tykkää siitä, kun kaikki haluavat aina mennä niin kovaa ja heittää aivot narikkaan. Tiedän, että Saaralle olisi tärkeää päästä maastoon, joten pyydän muita menemään ponilla maastoon, että hän pääsee revittelemään. Maaston jälkeen poni on aivan mahtava ratsastaa ja huomaa, että poni nauttii maastosta. On sinäänsä harmi, etten pysty mennä ponilla maastossa, vaikka se siitä niin tykkää... mutta, kun minä en tykkää.

Tykkäättekös työ maastosta? Millaiset mahdollisuudet teillä on maastoiluun?

SEURAAVAAN LUUKKUUN!