Miksi kilpailen?

Julkaisen nyt muutama päivä sitten tekemäni postauksen: Suunnitellessani kilpailukalenteriani rupesin miettimään miksi mie kilpailen? Ja päätinkin ruveta kirjoittamaan paperille mietteitä kyseisestä aiheesta ja koska tekstiä tuli jonkin verran, niin päätin tulla kirjoittamaan sen myös tänne bloginkin puolelle!

Itsehän en ole paljoa kilpaillut, kuin vain omantallin kisoissa harjoitus/seuratasolla vuodesta 2011 lähtien ja kerran ulkopuolisissa viime kesänä, mutta joka kisoista on jäänyt todella positiivinen mieli!

Mielestäni kilpailemisessa kivointa ei ole voitto, vaan koko kisakokemus! Siihen kuuluva valmistautuminen, niin henkisesti, kuin fyysisestikin:  Se kun treenaat kohti tiettyä tavoitetta kehittyen siinä samalla, se kun putsaat ratsukon kisavarusteet puhtaaksi ja varmistat, että kaikki tarvittava on löydössä ja putsattuina kisoja varten.

Se kun puunaat ratsusi kunnolla edellispäivänä ja kisapäivänä, se kun letität ja laitat nutturat ratsusi harjaan ja tarkistat moneen kertaan, että niitä on epätasamäärä, että ne tuottaisivat onnea. Se kun varustat ratsusi ja itsesi hienoihin kisavarusteisiin ja lähdette verkkaamaan. Se kun kaikilla on positiivinen kisafiilis ja aina on joku joka auttaa tarvittaessa. Oma heikkokohtani kilpailemisessa on verryttely... En oikein saa koskaan tehtyä mitään verkassa, mutta yleensä silti on positiivinen mieli, koska kaverit kannustavat taustalla.

kisavarusteissa 2014!

Kiva hieman jännittävä tunne ennen omaa rataasi, joka saa sinut keskittymään ja hereille. Siinä kerkeät vielä kerran miettimään ratasi läpi, ennenkuin pääset aloittamaan. Se, kun olet kouluaitojen sisäpuolella ja kerkeät tekemään hieman ratsuasi herättävia asioita ja huomaat kuinka ratsusikin virittyy kisafiilikseen.

2012 kisaverkkaa

Itse radalla poni tottelee sinua ja tekee mitä pyydät. Se, kun huomaat, että aina, kun jokin asia onnistuu, niin rupeat hymyilemään yhä enemmän ja vaikka joku asia hieman epäonnistuisikin, niin et anna sen haitata vaan keskityt jo seuraavaan asiaan. Se kun pääset lopputervehdykseen ja pääset kiittämään ratsuasi taputtamalla ja halaamalla sitä kaulalle. Radalta poistuttuasikin riippumatta siitä miten rata meni, niin jatkat hymyilemistä ja ihan vain siksi, koska yritit parhaasi ja, koska jokainen rata on kokemus, joka kehittää teitä eteenpäin!

radalla 2014

Radan jälkeen vielä tallikaverit kertovat rakentavaa kommenttia radasta samalla, kun loppuverkkaat/kävelytät ponin. Se, kun saat jossain vaiheessa kuulla prosenttisi ja olet tyytyväinen, koska asettamasi tavoite onnistui ja pystyt lukemaan pöytäkirjasta rakentavaa kommenttia ja samalla tietää parhaimmat ja huonoimmat puolet radasta ja analysoida näin paremmin rataa. Se, kun kisojen päätteeksi purat, harjaat ja syötät ponille herkkuja, kiitokseksi yhteistyöstä samalla, kun juttelet muiden tallikavereiden kanssa siitä miten kisat menivät. Kisapäivä on hyvä lopettaa laittamalla pöytäkirja kisakansioon, josta se ei häviä! (paitsi silloin, kun satut hävittämään sen koko kisakansion... köh köh...)

loppukävelyä kisoissa 2012

Plussana kisaamisessa on, jos joku sattuu ottamaan kuvia, niin ratsukko on edustavan näköinen hienoissa kisavarusteissaan! (::

Helmikuun kisojen jälkeen...

Eli siis mielestäni kisaamisessa ei ole pääjuttuna itse kisaaminen voitosta ja palkinnoista vaan koko kokemus! Eli mie kilpailen sen takia, koska silloin, kun on jokin tavoite johon pyrkiä, niin kehittyy paremmin ja sen kehityksen huomaa helposti kisoissa!

Entäs työ? Kilpailetteko? Jos, kilpailette niin miksi? Ja, jos ette, niin miksette?

Sana on vapaa! Kommentoikaa!

Eipäs tässä muuta!

HEIPPA!